Miksi sipuli itkettää ja miksi sipulisadot eivät ole samansuuruisia kaikkialla maailmassa

Nyt päästään projektimme toisen päähenkilön eli sipulin pariin.

Sipuli on maailman kasvisten joukossa aikamoinen julkkis. On vaikeata, lähes mahdotonta, löytää ruokakulttuuria, jossa sitä ei käytetä. Yläasteen köksän vihkonikin aloittaa kuvitettu ohjeistus näin leikkaat sipulin oikein.

Maailman sipulintuotanto on viimeisten 10 vuoden aikana lähes kaksinkertaistunut ja lähentelee 90 miljoonaa tonnia vuodessa.

Se sijoittuu maailman top-20 määrällisesti eniten tuotettujen ruokakasvien listalla sijalle 19.

Jos etiopialaisella pienviljelijällä on käytössään kastelujärjestelmä, voi hän saada yhdeltä hehtaarilta noin 400 kiloa sipulia. Suomalainen sipulinviljelijä saa hehtaarilta keskimäärin 19 000 kiloa sipulia.

Mistä tuo satokuilu (yield gap) johtuu?

Kuilu syntyy, sillä luonnonolojen, esimerkiksi lämpötilan ja päivän pituuden, lisäksi sadon määrään vaikuttaa monet muut tekijät.

Näitä ovat käytössä olevan siemenen laatu, vesivarannot, käytettävissä olevat ravinteet sekä tuholaistorjunnan keinot, maaperän laatu, luonnon monimuotoisuus ja viljelijöiden tietotaito (muun muassa!).

Satokuilut ovat mielenkiintoinen ilmiö maailman ruokaturvan kannalta, sillä maailmassa saatavilla olevan ruoan määrää voitaisiin lisäät merkittävästi kuromalla näitä kuiluja umpeen. 

Erityisen suuri potentiaali näiden kuilujen umpeenkuromiseen on Afrikan maissa, latinalaisessa Amerikassa ja itä-Euroopassa.

Tällä on merkitystä, kun suurin osa maailman ruoantuotannon lisäyksestä pitäisi tapahtua jo olemassa olevilla viljelysmailla eikä niin, että otetaan lisää viljelysmaata käyttöön esimerkiksi sademetsiä raivaamalla.

Sipulin istutusta Fogerassa meidän projektialueilla.
Sipulin istutusta Fogerassa meidän projektialueilla.

Mutta ei pelkkä tuotannon tehostaminen riitä.

Jos esimerkiksi Etiopiassa saadaan kurottua satokuilu umpeen, täytyisi olla myös varastot, jonne sipulit voidaan turvallisesti säilöä.

Täytyisi olla hyvät tiet, joita pitkin sipulit voidaan kuljettaa markkinoille.

Ja sitten täytyisi olla hyvä maanlaajuinen neuvontajärjestelmä esimerkiksi biologisesta torjunnasta ja torjunta-aineiden vastuullisesta käytöstä sekä niiden käytön vähentämisestä (vielä toistaiseksi esim. DDT:tä ruiskutetaan aika surutta ilman suojavarusteita).

Täytyisi olla laina- ja rahoituspalveluita, joiden turvin viljelijät ja osuuskunnat voisivat tehdä viljelyssä tarvittavia suurempia hankintoja.

Eli samalla kun mietitään sadonlisäystä, pitäisi miettiä jo seuraavia askelia – koko sipulin arvoketjua.

Kuva: Kassahun Kebede
Kuva: Kassahun Kebede

(Maaseutu)kehitysyhteistyö on vähän haastavaa hommaa ja aika usein tulee sellainen olo, etten kyllä tiedä mistään mitään. Sen lisäksi omat absoluuttiset totuudet joutuvat aikamoiseen kyseenalaistukseen täällä. Mutta ehkä se on ihan tervettä.

Otetaan esimerkiksi sipuli. Sipuli on osa monimutkaista viljelyekosysteemiä. Sen kasvua sekä saatavaa satoa määrittää monet seikat ja lukuisten eliöiden väliset vuorovaikutukset.

Sama monimutkaisuus pätee kehitysyhteistyöhön. On monia eri intressejä ja tavoitteita ja erilaisten ihmisten välistä vuorovaikutusta.

Eikä ole helppo nimetä yhtä sektoria, jonka kehittäminen on tärkeämpää kuin toisen.

Minun varmaan kuuluisi sanoa, että maatalous on tärkein, mutta kyllä mielestäni esimerkiksi koulutus, terveys, työllisyys ja ihmisoikeudet ovat yhtä olennaisia ja tärkeämpää olisi ymmärtää eri asioiden välistä yhteyttä.

Suhtaudun tähän kaikkeen näin: myönnän sen, että en läheskään aina tiedä, miten asiat ovat tai miten niiden pitäisi olla, mutta haluan ymmärtää ja oppia ja jos saamani koulutus voi hyödyttää paikallisia ihmisiä niin hienoa.

Sipulin istutusta ja suomalaisen kansanedustaja-mielipidevaikuttajaryhmän vierailu Fogerassa viime maanantaina.
Sipulin istutusta ja suomalaisen kansanedustaja-mielipidevaikuttajaryhmän vierailu Fogerassa viime maanantaina. Kuva: Kassahun Kebede

Ja sitten tuohon otsikkoon. Knoppitietona siis, että sipuli itkettää, koska sitä leikatessa sen solurakenne rikkoutuu ja ilmaan haihtuu ihmistä itkettäviä rikkiyhdisteitä.

Solurakenne ei rikkoudu yhtä pahasti, jos käytössä on terävä veitsi. Tee siis itsellesi palvelus ja hanki keittiöösi yksi laadukas, terävä veitsi. Siitä se lähtee.

Artikkelin ensimmäisen kuvan lähde: The New Oxford Book of Food Plants (J.G.Vaughan & C.A.Geissler). 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s