Mitä on ruokaturva?

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta ruokaturva? Onko se sinulle tuttu käsite? Ostaisitko kirjan, jonka nimi on ruokaturva? Kysyin tätä Facebook-sivuillani jokunen kuukausi sitten, ja sain valaisevia vastauksia.

”Tulee mieleen vihaisten vanhempien Mäkkäri-kampanja”, ”Kuulostaa vartiointifirmalta”, ”Kuulostaa vähän samalta kuin työttömyystuki”, ”Aika abstrakti ja kuivahko sana”, ”Ei kyllä sano mitään”.

Vastaukset olivat hyvä palautus maanpinnalle. Sitä joskus jonkun aiheen asiantuntijana olettaa, että kaikki muut ovat yhtä fiiliksissä itselleen itseselvistä käsitteistä, joita pyörittelee joka päivä.

Asiantuntijuus ja tieteellinen objektiivisuus ovat muuten mielenkiintoisia ilmiöitä.

Saatamme vaatia täsmällisyyttä, tieteellistä tarkkuutta ja rationaalista perustelua sellaisissa aiheissa, joita itse olemme opiskelleet tai joissa koemme olevan itsevarmoja ja osaavia.

Silti saatamme toimia täysin irrationaalisesti muilla elämämme osa-alueilla.

Hei, etkö sä todella tiedä mikä on luomun ja lähiruuan ero? Siis OMG, luuletko sä että kaikki lisäaineet on vaarallisia? Just tollasta epätieteellistä kohkausta!

Ja sitten täysin kepein rinnoin ja ilman kyseenalaistuksia voimme esimerkiksi laittaa säästöjämme rahastoihin ‘koska se on paras tapa sijoittaa rahat‘ (onko tästä tieteellisiä perusteita ja tieteellistä varmuutta?) tai ostaa uutta ripsiväriä ‘koska tää antaa tosi tuuheat ripset‘ (37 prosenttia tuuheammat ripset, tieteellisen varmasti!).

On ihan hyvä saada itsensä välillä kiinni omasta kaksinaismoralismistaan ja muiden irrationaalisen toiminnan halveksumisesta. Olemme usein samanlaisia ja ihan yhtä irrationaalisia kuin muutkin.

DSCF5774

Yksi tällaisista käsitteistä, jonka vääriä määritelmiä olen joskus tuskastellen ja ohuesti halveksuen lukenut sosiaalisesta mediasta ja lehdistä, on ruokaturva.

Ruokaturva on myös yksi tämän blogin pääteemoista. En ole kuitenkaan kertonut teille tarkemmin mitä ruokaturva tarkoittaa. Nyt kannan vastuuni ruokaturva-sanan selittämisestä.

Kuuluisin määritelmä ruokaturvalle (food security) on vuonna 1996 pidetyn Maailman ruokahuippukokouksen määritelmä, jonka mukaan ruokaturva toteutuu,

kun kaikilla ihmisillä on kaikkina aikoina fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset mahdollisuudet saada riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa, joka vastaa heidän tarpeitaan ja mieltymyksiään ja mahdollistaa aktiivisen ja terveen elämän.

Kun ruokaturvasta puhutaan, täytyy yleensä mainita ainakin seuraavat asiat:

Maailmassa on lähes 900 miljoonaa nälkäistä ihmistä.

Maailmassa on vuonna 2050 9 miljardia ihmistä. Jotta nämä kaikki ihmiset voitaisiin ruokkia, ruuantuotannon täytyy kasvaa arviolta 70 %.

Samalla ilmastonmuutos heikentää ruuantuotannon edellytyksiä ja aiheuttaa ilmastopakolaisuutta. Satojen ennustetaan pienenevän monilla alueilla ilmastonmuutoksen edetessä. Vesivarannot uhkaavat loppua monilla seuduilla.

Jo nyt maatalous ja maankäytön muutokset ovat heikentäneet elintärkeiden ekosysteemipalveluiden toimintaa.

Ja niin edelleen.

Tällaisten valtavan skaalan faktojen jälkeen on kuulijalla ja lukijalla helposti lamaantunut olo.

Kädet ilmaan, tälle asialle ei voi tehdä mitään.

Olen jäsennellyt tämän tekstin niin, että ensin kirjoitan hieman teoriaa ja lopuksi otan asiaan kantaa henkilökohtaisemmalla käytännön tasolla.

Olen nimittäin sitä mieltä, että ruokaturvasta on turha puhua, jos ei puhuta myös yksilön valinnoista.

Persilja

Mutta ensin siis teoriaa.

Nyt ruokaturvan perusmääritelmä on teille jo tuttu. Siitä eteenpäin termiä on helpompi hahmottaa, kun tarkastellaan sitä sen eri osa-alueiden kautta. Ruokaturva voidaan jakaa neljään pilariin: saatavuuteen, mahdollisuuteen saada ruokaa, tarjonnan vakaus sekä ruuan hyödyntäminen.

Ruuan saatavuus:
Tällä tarkoitetaan sitä, kuinka paljon ruokaa on tietyllä hetkellä saatavilla jossakin paikassa, esimerkiksi tietyssä valtiossa.

Saatavilla olevan ruuan määrä koostuu valtion omasta tuotannosta, tuonnista, varastoista ja joissakin tapauksissa ruoka-avusta.

Siihen, kuinka paljon ruokaa on saatavilla, vaikuttaa merkittävästi ruuan hävikki ja hukkaaminen. Teollisuusmaissa heitetään ruokaa joka vuosi yhtä paljon roskiin kuin Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa sitä tuotetaan yhteensä.

Ruuan saatavuuteen vaikuttaa myös esimerkiksi se, kuinka suuri osa maailmassa tuotetusta ruuasta päätyy suoraan ihmisen ravinnoksi. Tällä hetkellä kotieläimille ja biopolttoaineisiin menee noin kolmannes maailmassa tuotetusta ruuasta.

Mahdollisuus saada ruokaa:
Onko ihmisellä taloudellisia, sosiaalisia ja fyysisiä edellytyksiä saada ruokaa käyttöönsä?

Kuuluisin esimerkki tästä on ehkäpä Nobel-palkitulla taloustieteilijällä Amartya Senillä: ihminen ei näe nälkää siitä syystä, että ruokaa ei olisi saatavilla, vaan siitä syystä, että hänellä ei ole varaa ostaa sitä.

Vuonna 2007 alkanut ruuan hintakriisi nosti ruuan hintoja kaikkialla maailmassa. Erityisen kohtalokkaita hinnannousut ovat sellaisissa kotitalouksissa, jossa iso osa tuloista kulutetaan ruokaan, erityisesti jalostamattomiin perushyödykkeisiin.

Siksi ihminen voi nähdä nälkää valtiossa, jossa tuotetaan kalorimäärissä mitattuna tarpeeksi ruokaa kaikkien kansalaisten tarpeisiin.

Voi olla myös muita syitä siihen, ettei ihminen saa ruokaa käsiinsä.

Esimerkki 1: Ihminen ei saa ruokaa käsiinsä, koska hän elää eristäytyneellä alueella, josta on pitkä matka markkinoille, ja jossa maaperä on soveltumatonta viljelyyn.

Esimerkki 2: Ihminen ei saa ravitsevaa ruokaa käsiinsä. Esimerkiksi Yhdysvaltojen ruoka-aavikoiksi nimetyillä alueilla, joissa maaperä on soveltumatonta viljelyyn, ja kaupoissa myydään vain ‘roska’ruokaa.

Tarjonnan vakaus
Tämä pitää sisällään ruokaturvan aikaulottuvuuden.

Onko ruokaa saatavilla jatkuvasti, esimerkiksi kriisi- ja konfliktitilanteissa?

Entä miten ilmastonmuutos vaikuttaa vaikkapa kuivuuksien yleistymiseen tai sademäärien muuttumiseen eri puolella maailmaa ja miten tämä vaikuttaa satoihin?

Hyödyntäminen
Onko ruoka laadullisesti, kulttuurisesti ja ravitsemuksellisesti sopivaa?

Ruokakulttuurit ovat syvässä ihmisissä.

Otetaan esimerkiksi karppaus, jossa syntipukkina pidetään hiilihydraatteja. Filosofiasta huolimatta markkinoille tuodaan karppaajille soveltuva leipä, koska leivän kuluttaminen on niin syvällä suomalaisessa ruokakulttuurissa.

Monelle tuntuu vieraalta Hakaniemen lihakaupat, joista voi ostaa naudan sisäelimiä.

Yhtä vieraalta monelle tuntuu ajatus hyönteisten syömisestä. Kun hyönteisiä ehdotetaan mediassa maailmanlaajuisen ruokaturvan ratkaisuksi, huokaisemme helpotuksesta, koska vihdoinkin keksimme mitä afrikkalaiset voisivat syödä! Hehän voivat friteerata torakoita ja me voimme hyvällä omatunnolla jatkaa Campingin grillaamista. Maailma pelastui.

Hyödyntämisen pilari pitää sisällään monia muitakin asioita: esimerkiksi mikä on ihmisen terveydentila, ja miten ruuan sisältämät ravinteet imeytyvät elimistöön? Entä miten ruoka jakautuu perheen sisällä? Kuka saa syödä? Iso osa maailman nälkäisistä on naisia ja tyttöjä.

Hedelmäkori

Nyt olette jo ehkä huomanneet, että ruokaturva pitää sisällään lukuisia seikkoja.

Ruokaturva on käsitteenä puskemassa itsensä läpi ja viime vuonna aiheesta on kirjoitettu paljon. How to feed the world?

Feeding the world on usein käytetty ilmaisu, mutta se on mielestäni myös ontuva.

Se on auttamattoman etäinen.

Se antaa meille sen vaikutelman, että maailman ruokaturvassa on kyse pelkästään nälkäisten ruokkimisesta tai hädässä olevien ihmisten auttamisesta (we have to feed the world – kuka ruokkii kenet? Eikö ruokaturva pitäisi olla oikeudellisesti yksittäisen valtion vastuulla? Eikö jokaisen valtion pitäisi huolehtia esimerkiksi siitä, etteivät sen kansalaiset näe nälkää?)

Se saa meidät kaikki ajattelemaan, että ruokaturva on köyhän Afrikan tai tulevaisuudessa väkirikkaan Kiinan ja Intian ongelma. Samalla se antaa vaikutelman, että maailman ruokkiminen on kiinni jostakin yksittäisestä oivalluksesta, silver bulletista. 

Näkökulma johtaa harhaan ja samalla vapauttaa meidät vastuista.

Juttu on niin, että emme elä eristyksissä muusta maailmasta, vain meihin vaikuttaa se, mitä maailmalla tapahtuu ja meidän valintamme vaikuttavat siihen, millainen ruokaturva on vallitsevassa ja tulevassa maailmassa.

Feeding the world ja ruokaturva ovat raflaavia termejä, mutta niistä puuttuu subjekti, aktiivinen tekijä, minä, sinä, me.

DSCF5762

Jokaisen ruokaturvan parissa työskentelevän, ruokakeskustelua kommentoivan ja joka päivä ruokaa syövän ihmisen kannattaisi mielestäni kysyä itseltään: miten minun tekoni vaikuttavat maailman ruokaturvaan? Millaisia tottumuksia opetan lapsilleni, entä millaista esimerkkiä näytän ystävilleni? Toiminko johdonmukaisesti sen mukaan, mitä opetan tai kirjoitan?

Nyt ajattelin siis astua ulos viileän tieteellisestä kuplastani ja kertoa millaisia tekoja olen päättänyt tehdä koskien omaa paikkaani globaalissa ruokajärjestelmässä.

  • Olen kasvissyöjä, joka syö kalaa. Jätin lihansyönnin täysin impulsiivisesti kun olin vajaa 10 vuotta sitten harjoittelussa maatilalla, kiinnyin kolmen kuukauden pestin aikana lehmiin ja 19-vuotiaana minua itketti pakottaa lehmiä sähköpiiskan avulla teurasautoon. Silloin päätöksen taustalla ei ollut suurempia ympäristöllisiä syitä. Nykyisin ajattelen, että rikkaissa länsimaissa lihansyöntiä pitäisi vähentää terveys- ja ympäristösyistä ihan huolella. Olen kirjoittanut aiheesta pidemmin aiemmassa blogikirjoituksessani täällä.
  • Silloin kun ostan kalaa, pyrin ostamaan ekologisella sertifikaatilla merkittyä kalaa.
  • En ajattele, että ruuan pitäisi olla halpaa. Silloinkin, kun olen ollut vaikkapa hyvin paljon pienituloisempi kuin nyt, halusin ostaa hyvää ja laadukasta ruokaa. Toisaalta olen sitä mieltä, että terveellinen ruoka ei saa olla elintasokysymys.
  • Suosin kausiruokaa. Ruuan hiilijalanjäljestä suurin osa muodostuu alkutuotannon puolella; isoilla valtamerilaivoilla Suomeen lähetettävät mandariinit tuottavat suurimman osan kasvihuonekaasupäästöistään valtamerilaivan ulkopuolella. Kannattaa syödä sitä, mikä on sesongissa. Loistavan kirjan aiheesta ovat kirjoittaneet Outi Kuittinen, Tuuli Kaskinen, Saija-Riitta Sadeoja ja Anna Talasniemi.
  • Olen kiinnostunut ruoasta ja arvostan tuottajia. Minulle osa ruuan nautintoa on se, että tiedän missä ruoka on kasvatettu ja mistä se tulee.
  • Pyrin vähentämään ruokahävikkini minimiin, mutta tunnustan kuuluvani varmaan juuri niihin tutkittuihin suomalaisiin, jotka väittävät, etteivät heitä yhtään ruokaa roskiin totuuden ollessa ihan toinen. Yritän parantaa tapojani.

DSCF5767

Mitä muuta voisin tehdä? Ideoita? Oletko itse pohtinut omia ruokavalintojasi? Onko yksilön teoilla sinun mielestäsi ylipäätään mitään merkitystä, kun puhutaan koko maailman ruokaturvasta?

Nämä olivat henkilökohtaisia näkemyksiäni.

Jos haluat tieteellisemmän ja neutraalimman, mutta erittäin kattavan katsauksen aiheesta, suosittelen sinua tutustumaan ensi kuussa ilmestyvään kirjaamme Nälkä ja yltäkylläisyys. Kirja on ensimmäinen suomenkielinen perusteos ruokaturvasta ja tulen siitä kirjoittamaan tähän blogiin vielä useita kertoja.

Psssst! Dodo, Ruoan Tulevaisuus ja Pixelache ry järjestävät ensi syyskuussa Foodycle vs. Haarukan jälki-tapahtuman. Tapahtuma käsittelee ruokaturvaa. Pysy kuulolla!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s