Tasa-arvon päivä, nainen ja Etiopia

Tässä kuussa vietetään sekä kansainvälistä naisten päivää (8.3) että tänään juhlittavaa tasa-arvon eli Minna Canthin päivää.

Kysymys, jota minulta on kysytty ylitse muiden täällä Etiopian oloni aikana, on:

Millaista on olla nainen siellä?

Ja yleisimmät jatkokysymykset: Miten sinua kohdellaan? Kunnioitetaanko sinua?

Ymmärrän halun ja tarpeen kysyä, mutta toisaalta kysymykset kielivät ennakkoluuloista. Mielikuva barbaarisesta Afrikasta on vahva.

Ennen kuin vastaan kysymyksiin, kerron teille kolme tarinaa. Ne kaikki ovat olleet minulle oivalluksen hetkiä – itse hetkessä tai jälkikäteen –  naiseksi kasvamisesta.

Ensimmäinen tarina vie meidät ruotsalaisen lähiön hiekkakentälle, jossa on meneillään jalkapalloturnaus. Olen yhdeksänvuotias ja pelaan keskushyökkääjän paikkaa jengissä Bollstanäs Sportklubb. Matsissa on meneillään jännittävä hetki, pääsen yksin läpi. Edessäni on vain maalivahti. Voisin helposti saavuttaa legendaarisen pelaajan maineen, jos teen nyt maalin. Sen sijaan, että lähden rohkeasti tavoittelemaan legendan mainetta, syötän pallon takana olevalle pelikaverille! Tilanne on ohi sekunneissa, koska vastustaja pääsee palloon kiinni. Vilkaisen nopeasti valmentajaa, joka näyttää tyrmistyneeltä. Mitä ajattelit?! Tiedän täsmälleen mitä ajattelin. En halunnut laukoa palloa maalia kohti, koska pelkäsin kuollakseni epäonnistuvani. Valmentajan pettynyt katse oli pienempi häpeä kuin häpeä epäonnistumisesta.

Toinen tarina kertoo sudokusta. Olen lentokoneessa matkalla Addis Abebaan ja rupean tekemään lentokonelehden takasivuilta löytyvää sudokua. Katson vakavana sudokua ja täytän ruutuihin hyvin hitaalla tahdilla numeroita. Atte kysyy, mitä oikein teen. Sanon, että lasken tarkkaan, mihin ruutuun tulee mikäkin numero. En halua mokata. Ei sitä noin tarvitse pelata, Atte selittää. Voit heittää riskillä jonkun numeron siihen ruutuun, josta olet epävarma, ja jos mokaat, korjaat sen sitten jälkikäteen.

Kolmas tarina kertoo yhdestä lapsuuteni lempileikistä. Asuin elämäni kahdeksan ensimmäistä vuotta maaseudulla ja siellähän riitti lääniä, missä temmeltää. Isäni kanssa olin rakentanut metsään majan. Leikki meni niin, että hengasimme majassa. Minä olin leikissä Pomo – siis johtaja, mutta myös nimeni oli leikissä Pomo – ja isä uskollinen alaiseni, raaka-Arska. Yhdessä hioimme majassa strategioita ja minä päätin aina, miten leikki menee. Olin Pomo. Sain olla Pomo!

DSC00016
Kuva: Ayichew Kebede

Sitten voidaan mennä ajassa 20 vuotta eteenpäin ja ollaan täällä  Bahir Darissa, Etiopiassa.

Eli millaista täällä on olla naisena? Miten minua kohdellaan?

En koe olevani sukupuoleni takia syrjitty.

Eniten ulkopuolisuuden tunteita aiheuttavat minulle paikallinen kieli sekä ikäni.

Olen kuitenkin ammatillisissa tilanteissa useimmiten ainoa nainen. Ne harvat etiopialaiset naiset, jotka tapaan työasioissa, ovat kaikki hyvin sanavalmiita, itsevarmoja ja kävelevät huoneeseen niin, että ottavat tilanteen haltuun, koska on pakko.

Ja yllä kertomani kolmen tarinan oivallukset ovat kyllä päässeet täällä monet kerrat käytännön kokeiluun:

Ei kannata pelätä epäonnistumista, ei kannata hävetä niin vietävästi, ei kannata tavoitella pelkästään täydellisyyttä eikä kannata pelätä Pomona olemista.

Olen oppinut korottamaan ääntäni kokouksissa, koska muuten en välttämättä tule kuulluksi. Ensimmäisinä työviikkoina saatoin hävetä, jos sanoin jotakin ei-niin-viisasta kokouksissa. Nyt sellaiset tunteet ovat kaikonneet. Häpeän ja pelkään vähemmän.

On asioita, jotka ovat olleet täällä epämiellyttäviä. En pidä lainkaan siitä, miten minulle joskus huudellaan kadulla: Miss! Hey! Beautiful! Sexy. Look here. Interested in marriage? You!

Enkä pidä siitä, että yritän uusissa tapaamisissa olla pidättyväinen ja liioitellun asiallinen, etten nyt vain antaisi väärää signaalia, etten vain antaisi kevytkenkäistä kuvaa itsestäni.

DSC00219
Kuva: Atte Penttilä

Tiedän tähän maahan ja mantereeseen liittyvät ennakkoluulot, koska minulla on niitä itsellänikin. Etiopialla on vielä pitkä matka siihen, että naiset olisivat yhtä läsnä päätöksenteossa kuin esimerkiksi naapurimaassa Keniassa. Tai vaikkapa Ruandassa, jossa parlamentin edustajista lähes 60 prosenttia on naisia!

Toisaalta tiedän, että muutos on tapahtumassa tässäkin maassa. Vahvat naiset ja  viisaat miehet näyttävät mallia. Kirjoitin aiemmin helmikuussa blogiini  inspiroivista etiopialaisista naisyrittäjistä – voit lukea heistä täällä. Ja kuulemani mukaan yhä useampi mies osallistuu lastenhoitoon ja kotitöihin.

Ennen kaikkea olen ylpeä siitä, että voin näyttää täällä erilaisen naisen mallia. Voitte kuvitella, millaista ihmetystä herätti alkuvaiheessa se, että minä, nainen, olin paikallisten silmissä perheen elättäjä.

Kunnes mietin vastaavaa tilannetta Suomessa. Kuinka moni nainen tai mies pystyisi siellä samaan? Millaisia reaktioita vastaava tilanne olisi aiheuttanut kotimaassani?

Läntisessä naapurimaassa Södermalmin parrakkaat faijat kyllä hoitavat mielellään vauvojaan kahviloissa, mutta entäs muut miehet – ja naiset? Suosittelen kaikkia peilaamaan Afrikka-stereotypioitaan ja ennakkoluulojaan omaan elämään,  käyttäytymiseen ja lähipiiriin. Ja nostan hattua rohkeille pioneerimiehille, kuten Atelle.

Kun katson Minna Canthin kuvaa, näen tuimat kasvot. Sellaiset kasvot, joista vanhemmat ihmiset sanovat: Se on semmoinen komia nainen. Komia. Oikein on vahva likka.

Mietin maailman naisia, ja toivon että pyrkisimme olemaan ja olisimme arvostettuja tekojemme, emme ulkonäkömme takia. Menettämättä uskomatonta ihanuuttamme olla viehättäviä sekä kykyämme arvostaa kauneutta.

Ja toivon, että yhä isompi osa naisista uskaltaa olla kunnianhimoisia ja tarttua älyllisesti haastaviin projekteihin. Lainaan tähän loppuun Canthia:

Ensimmäinen ehto naisen edistymiselle on persoonallinen ja henkinen vapaus. Siihen perustuu kaikki muu.

p.s. Naisista ja kehityksestä on kirjoitettu kauniisti ja oivaltavasti täällä. 

DSCF5943
Kuva: Atte Penttilä

2 thoughts on “Tasa-arvon päivä, nainen ja Etiopia

    1. Joo, ollaan! Oli mielenkiintoinen paikka ja on vielä aikeissa blogata siitä. Oli kuitenkin sen verran lyhyt visiitti, että täytyis mennä toistekin. Siellä oli hyvä viba ja meininki, vaikka jotenkin aina hämää sellainen yhteisö, jossa on yksi palvottu johtaja.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s