Kuka ihme oli Nikolay Vavilov ja mitä hän teki Etiopiassa?

Vuosi on 2006 ja olen Pietarissa opiskelijajärjestön järjestämällä seminaarimatkalla. On lokakuu, kaupunki on harmaa ja sateinen mutta silti kaunis. Olemme Vavilovin tutkimuskeskuksessa (Vavilov Institute of Plant Industry). Puolet venäläisen oppaan puheista menee ohi, koska opiskelijajärjestömatkan tyyliin olen krapulassa ja nukkunut edellisenä yönä noin tunnin. Mieleeni jää kuitenkin oppaan lause ‘These scientists took their work very seriously. Some of them decided to die.‘. Mikä heidän suuri ja vaarallinen projektinsa oli?

Kelataan ajassa kahdeksan vuotta eteenpäin. Nyt löydän itseni Etiopiasta opiskelemassa Vavilovin elämänhistoriaa ja tällä kertaa en ole krapulassa.

Kuinka moni tietää, kuka Nikolay Vavilov on?

Hän on kasvimaailman Indiana Jones, ilman onnellista loppua.

Vavilov oli venäläinen tiedemies, kasvitieteilijä, kasvinjalostaja, tutkimusmatkailija. Hän keräsi ympäri maailmaa enemmän siemeniä, mukuloita ja hedelmiä kuin kukaan muu historian ihminen.  Hän aloitti työnsä 1916 ja toimi vuodesta 1920 vuoteen 1940 Leninin maatalousakatemian johtajana.

Vavilovin tavoite oli kunnianhimoinen. Hän eli aikana, jolloin Neuvostoliittoa koettelivat lukuiset nälänhädät. Vavilov halusi tehdä asialle jotakin, tuoda oman ammattitaitonsa käyttöön tulevaisuuden nälänhätien estämiseksi.

Tämän hän tekisi maailman viljelykasveja kartoittamalla ja oppimalla niistä mahdollisimman paljon. Näin Neuvostoliittoon voitaisiin tuoda kestäviä lajikkeita maan hyvin vaihteleviin olosuhteisiin. Lopputuloksena olisi siemenpankki ja varasto Neuvostoliitolle – ja ihmiskunnalle – hyödyllisistä viljelylajeista -ja lajikkeista.

Kunnianhimoinen hanke työllisti lähes 20 000 ihmistä ja vei Vavilovin kollegoineen eri puolelle maailmaa. Tutkimusryhmineen hän kävi yli 60 maassa, mukaan lukien Afganistanissa, Iranissa, Koreassa, Espanjassa, Argentiinassa, Yhdysvalloissa….ja Etiopiassa!

Vavilov oli kiinnostunut siitä, mistä eri viljelykasvit ovat kotoisin. Hän halusi erityisesti kuulla paikallisilta ihmisiltä, miksi runsas siemenvalikoima ja monimuotoisuus ovat heille tärkeitä viljelyssä. Vavilovista kirjoittaneen Gary Paul Nabhanin mukaan Vavilov ‘oli ensimmäisiä tiedemiehiä, jotka todella kuuntelivat viljelijöitä’.

Matkoilla oppimaansa Vavilov tiivisti vuonna 1926 julkaisemaansa ‘Studies on the Origin of Cultivated Plants’-teokseen, jossa hän esitti teesinsä eri viljelykasvien alkuperäiskeskuksista, eli siitä mistä ruokamme on lähtöisin.

Hänen mukaansa kasveja ei otettu eri puolella maailmaa viljelykäyttöön sattumanvaraisesti, vaan tämä domestikaatioksi kutsuttu prosessi alkoi tietyillä kasveilla tietyillä alueilla, ja levisi sitten näiltä seuduilta muualle.

Tällaisia alueita Vavilov nimitti alkuperäiskeskukseksi (center of origin). Nämä keskukset olivat usein vuoristoisia seutuja, joilla eli alkuperäiskansoja. Näiltä alkuperäiskansoilta Vavilov oppi paljon eri kasvien ominaisuuksista ja käyttötarkoituksista.

Alkuperäiskeskusten lisäksi Vavilov nimitti näitä seutuja monimuotoisuuskeskuksiksi (center of diversity), alueiksi joilla esiintyy poikkeuksellisen runsaasti eri lajeja.

Sittemmin tarkemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että Vavilovin nimeämät alkuperäiskeskukset eivät suinkaan aina ole maailman monimuotoisuuden keskittymiä. Tutkimuksissa on pystytty identifoimaan paikkoja, joissa monimuotoisuus on runsasta (biodiversity hotspots), mutta nämä paikat eivät aina ole olleet viljelykasvien alkukehtoja.

Mutta mietitäänpä ensin ihan yleisellä tasolla: miksi viljelykasvin alkukodin tunteminen edes on tärkeää?

Monet maatalouden tärkeimmistä viljelykasveista ovat nykyisellä viljelyalueellaan uusia tulokkaita. Ymmärtämällä kasvien alkuperää ja niitä oloja, joissa ne ovat kehittyneet, voidaan paremmin varautua esimerkiksi tauteihin tai muihin yllättäviin olosuhteisiin viljelyssä.

Tieto on arvokasta esimerkiksi kasvinjalostajille, koska paikantamalla viljelykasvien villejä sukulaisia voidaan löytää arvokasta tietoa vaikkapa taudinkestävyyteen vaikuttavista geeneistä. Kasvien alkuperäiskeskusten tunteminen auttaa myös suojelemaan sellaisia alueita, joilla on tärkeä ekologinen merkitys.

Palataan takaisin Vavilovin alkuperäiskeskuksiin. Puutteistaan huolimatta ne antavat tänäkin päivänä suuntaa siitä, mistä mitkäkin viljelykasvit ovat kotoisin.

Hän tunnisti kahdeksan alkuperäiskeskusta ja ne olivat: Kiina, Intia/Indokiina, Keski-Aasia (Pohjois-Intia, Afganistan, Turkmenistan), Lähi-itä, Välimeren alue, Etelä-Meksiko ja Väli-Amerikka, koillinen Etelä-Amerikka; Bolivia, Ecuador ja Peru, Chile…….ja Etiopia (silloinen Abyssinian alue).

photo (11)

Löydän siis itseni yhdestä Vavilovin tunnistamista viljelykasvien alkuperäiskeskuksista ja maailman monimuotoisuuskeskittymistä. Mitä Etiopiasta löytyy, joka on niin tärkeätä maatalouden ja  monimuotoisuuden kannalta?

Vavilov kiersi Etiopiaa vuonna 1926, siis noin 90 vuotta sitten.  Hän kulki vuoristoisessa maassa muulisaattueissa ja junalla. Nykyisin Etiopiassa ei voi tehdä junamatkoja, koska junarata on määrittelemättömäksi ajaksi poistettu käytöstä.

Tarinoiden mukaan Vavilov kulki Etiopiassa aseistetussa saattuessa ja sai reissullaan pelätä krokotiileja ja panttereita. Hän myös sairastui malariaan ja lavantautiin.

Tällä matkallaan hän sai selville, että Etiopiasta ovat peräisin monen viljakasvin, kuten vehnän, villit sukulaiset. Lisäksi maa on esimerkiksi teffin, pellavansiementen, monien hernelajien, seesamin ja kahvin alkukoti.

Simien-vuoret pohjoisessa ja Bale-vuoret etelässä ovat maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisia monimuotoisuuden keskittymiä Etiopiassa.  Vuoristoseutujen asukeilla on myös runsaasti tietämystä eri kasvien lääketieteellisestä käytöstä. Esimerkiksi masennukseen käytetty St. Johns Wort-kasvi kasvaa Simien-vuorilla runsaana, mutta ‘sille ei ole maassamme käyttöä’, kertoi paikallinen opas meille vuorilla ollessamme.

Vavilov teki työtään poliittisesti herkkään aikaan. Stalinin tullessa valtaan hänen työnsä vaikeutui, ja sitä hankaloitti entisestään Vavilovin erimielisyydet kollega Trofim Lysenkon kanssa.

Vavilov edusti sitä tieteen alaa, jossa uskottiin mendeliläiseen perinnöllisyystieteeseen: geenit siirtyvät seuraavalle sukupolvelle muuttumattomina.

Sen sijaan Stalinin suosiossa olevat agronomi Trofim Lysenko edusti kantaa, jossa uskottiin eliniän aikana hankittujen taitojen siirtyvän eteenpäin seuraaville sukupolville.

Suunnilleen samoihin aikoihin Neuvostoliitossa aloitettiin Stalinin johdolla maatilojen siirtäminen valtion pakko-omistukseen. Yhtäkkiä oltiin tilanteessa, jossa kukaan viljelijä ei omistanut maataan tai saanut vaikuttaa siihen, mitä viljeltiin. Yhteisomistusyritys epäonnistui surkeasti.

HPIM1297
Vavilovin työpöytä Pietarissa.

Seurasi nälänhätä, jonka aiheuttamiseen tarvittiin syntipukki – sellaiseksi valikoitui Vavilov.

Tiede ja tieteelliset tulokset valjastettiin tietynlaisen politiikan edistämiseksi, eikä suinkaan ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa.

Vaviloville viritettiin ansa. Hän sai yllätysluvan lähteä Ukraineen keräämään tutkimusaineistoa, mutta siellä hänet kuitenkin KGB:n toimesta pidätettiin maanpetturuudesta.

Tämän jälkeen Vavilovin perhe tai kollegat eivät enää kuulleet hänestä. Myöhemmin löydetyt asiakirjat paljastavat, että Vavilov tuomittiin kuolemaan salaisessa oikeudenkäynnissä.

Kertoman mukaan hän puolusti viimeiseen saakka työtään, sanoen ‘Vaikka meidät poltettaisiin roviolla, vaikka palaisimme, emme luovu vakaumuksestamme.’

Ironisesti, ja ennen kaikkea surullisesti, Vavilov kuoli nälkään stalinistisen järjestelmän vankilassa – tehtyään vuosikymmenet töitä nälänhätien estämiseksi.

Tarina ei lopu tähän. Ennen kuolemaansa Vavilov kollegoineen oli saanut talletettua noin 2500 viljelykasvin siemenet Pietarissa, silloisessa Leningradissa, sijaitsevaan siemenpankkiin.

Eletään vuotta 1941, ja natsit aloittavat kolmivuotisen Leningradin piirityksen.

Stalin oli piirityksen aikana suostunut siirtämään Eremitaasin kallisarvoisimmat teokset suojaan Talvipalatsiin, mutta Vavilovin siemenpankki ei saanut samanlaista kohtelua osakseen, edustihan se ‘porvarillista’ tiedettä.

Kolme vuotta kestäneen piirityksen aikana 700 000 leningradilaista kuoli nälkään. Näiden vuosien aikana Vavilovin kollegat, tietämättömiä Vavilovin kohtalosta, barrikoituivat siemenpankkiin ja onnistuivat pitämään varaston miehittäjien – ja nälkäisten leningradilaisten – ulottumattomissa.

Vakaumuksen hinta oli kova: tutkijat kuolivat nälkään. He eivät suostuneet syömään siemenpankista löytyviä siemeniä tai mukuloita, koska pitivät niitä korvaamattomina ihmiskunnan tulevaisuuden ruokaturvan kannalta. Tästä siis myös juontaa juurensa lause, joka jäi minulle opiskelijamatkalta mieleen: They decided to die.

Iso osa Vavilovin aineistoista menetettiin siltikin sotien jälkeen. Venäläisen kirjailijan Genady Golubevin mukaan kuitenkin ’80 prosenttia kaikista Neuvostoliiton viljellyistä alueista on kylvetty Vavilovin keräysaineistosta peräisin olevilla siemenillä’. Näin hän kirjoitti vuonna 1979.

Nykyisin siemenpankkeja löytyy runsaasti eri puolelta maailmaa. Ne ovat niin tärkeitä, että ne rakennetaan useimmiten pommisuojamaisiin tiloihin – katsokaa vaikkapa Huippuvuorilta löytyvää Svalbardia. Se kulkee nimellä Huippuvuorten siemenholvi eli Tuomiopäivän holvi. Lähes puolen miljoonan kasvin siemenet on talletettu noin 120 metrin syvyyteen, kauas maanpinnasta, kylmiin oloihin.

Myös Suomeen on perustettu siemenpankki, jonka tarkoituksena on säilöä paikallista kasvistoa siltä varalta, että ilmastonmuutos muuttaa kasvien elinympäristöä niin nopealla vauhdilla, että kasvit eivät ehdi sopeutua ja siirtyä uusiin ympäristöihin.

Siemenpankit ovat esimerkki ex situsuojelemisesta eli geenivarantojen säilyttämisestä muualla kuin eliölajin alkuperäisessä elinympäristössä. Geenejä ja eliöitä voidaan myös suojella in situ eli niiden luontaisessa elinympäristössä. Molemmat toimet ovat tärkeitä geneettisen eroosion ehkäisemiseksi – biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus on yksi ihmiskunnan elinehdoista.

Siemenpankkien merkitys on korvaamaton: kuvitelkaa tilanne, jossa jollekin alueelle iskee odottamaton katastrofi, esimerkiksi nopeasti leviävä rutto tai tulva.

Tai vaikkapa konflikti, jolloin geneettisistä varoista voi tulla jopa sodankäynnin aseita. Eikä tarvitse edes katsoa kauas historiaan tällaisten tapausten etsimiseksi.

Vuonna 1943, samana vuonna kun Vavilov kuoli nälkään, natsien erikoisjoukot hyökkäsivät 18 eri tiedeinstituuttiin Ukrainassa ja Krimin alueella. Tarkoituksena oli etsiä työkaluja ja ratkaisuja Hitlerin maailmanvalloitukseen – joukot eivät suinkaan etsineet aseita tai pernaruttoa vaan ruokakasvien siemeniä!

Kukaan ei tiedä tarkalleen, mitä näillä siemenillä tehtiin. Kukaan ei myöskään tiedä millaisissa muodoissa ja missä tällaista biopiratismia tapahtuu tänä päivänä.

Yllättävästi koko tarina kietoutuu myös nykyajan debatteihin siitä, voiko ruokaa yksityistää, voiko siementä omistaa, ja kenelle ruoka kuuluu. Valta ruuasta tarkoittaa aina myös valtaa ihmisistä.

Vavilov oli käytännön mies, joka tiedosti viljelykasvien tuntemisen ja monimuotoisuuden vaalimisen tärkeyden yhteiskunnallisen rauhan ja ruokaturvan ylläpitämisessä. Hänen on täytynyt olla myös ristiriitainen persoona, koska en ole kuullut hänestä puhuttavan paljoakaan esimerkiksi opiskeluaikanani. Myöskään arvostetussa Oxford Book of Food Plants-kirjassa ei häntä mainita sanallakaan. Ovatko mainintojen puuttumiset tietoinen tiedeyhteisön tekemä päätös, vai onko Vavilov vain unohtunut jonnekin historiaan?

Mihinköhän kaikkeen Vavilov kiinnitti huomiota täällä Etiopiassa ollessaan? Mitä hän piti huomionarvoisena, mitä hän kirjoitti muistivihkoonsa?

Täällä ympärilläni näkyvä kasvien ja lintujen kirjo on tuhansien vuosien saatossa muodostunut sellaiseksi kuin se on, tehden tästä monimuotoisuudesta yhden Etiopian merkittävimmistä mutta vähälle huomiolle jätetyistä varallisuuksista.

Välillä siitä varallisuudesta on hyvä muistuttaa itseään. Erään toisen kasvitieteilijän, Carl von Linnén, sanat ovat osuvat: Omnia mirari, etiam tritissima ihmettele kaikkea, vähäpätöisintäkin.

Esimerkiksi näitä puutarhamme kasveja.

DSCF7264

 

DSCF7267DSCF7268DSCF7274DSCF7276DSCF7278DSCF7279DSCF7282DSCF7283DSCF7284DSCF7285DSCF7287DSCF7289DSCF7290DSCF7293DSCF7294DSCF7295DSCF7296DSCF7297

6 thoughts on “Kuka ihme oli Nikolay Vavilov ja mitä hän teki Etiopiassa?

  1. Sain eilen Aten äidiltä linkin blogiisi ja olen nyt lukenut alusta asti kaikki kirjoituksesi. Jutut ovat paitsi mielenkiintoisia myös hauskasti kirjoitettuja. Odotan jo innolla uusia. Terkkuja Atelle ent. fysiikan ja kemian opettajalta Vehkojan koulun ajoilta. Antoisia päiviä jatkossakin teille molemmille.

    1. Hei Kaisu, onpas ihan mahtava kuulla, että olet löytänyt blogin. Hienoa, että seuraat sieltä asti tätä Etiopian meininkiä. Tiesitkö muuten, että Attekin on aloittanut bloggaamisen täällä? Blogi löytyy osoitteesta unionguy.fi

      Hyvää kevättä!

      1. Kiitos tiedosta. Kävin jo lukemassa Aten blogin ja ilmoittauduin seuraajaksi. Onko se vielä Tuulankaan tiedossa, kun hän ei sitä kertonut. Sen sijaan sain vinkin Aten ruokablogista.

      2. Aten blogi taisi olla niin uusi (vasta viime viikolla perustettu), että sen takia tieto ei ollut vielä kulkenut. 🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s