Ilmastonmuutos ja etiopialaista kahvia

Laura, oletko lukenut uutiset?

Ai mitkä uutiset?

Ilmakehässä on liikaa hiilidioksidia.

Näin aloitti kollegani kahvitaukokeskustelun viime viikolla. Olimme juuri tilanneet chebena bunat eli perinteisen kahviseremonian menoin tarjoiltavan kahvin. Kahvi tuodaan eteemme pienissä, korvattomissa, valkoisissa kupeissa. Kahvi on mustaa ja vahvaa, pienessä kupissa on puolet sokeria. Kahvin kera tarjoillaan popcornia.

Hetken kuuntelin kollegani kysymystä ällistyneenä. Tottakai olen kuullut tuosta ja ilmastonmuutoksesta. Old news, friend.

Hyytävin juttu, jonka olen tähän mennessä lukenut ilmastonmuutoksesta, on Bill McKibbenin Rolling Stone-lehdelle kirjoittama artikkeli aiheesta.

Tiivistettynä artikkelin anti kuuluu näin:

Maailman valtiojohtajat ovat yksimielisiä siitä, että maapallon keskilämpötilan ei tulisi päästä nousemaan yli 2 celciusastetta, mikäli haluamme välttyä ilmastonmuutoksen katastrofaalisilta seurauksilta.

Mikäli emme halua ylittää tuota kahden asteen rajaa, voimme vuosisadan puoleenvälin mennessä vapauttaa ilmakehään korkeintaan 565 gigatonnia hiilidioksidia.

Tähän mennessä olemme kuumentaneet maapalloa fossiilisia polttoaineita – öljyä, hiiltä ja maakaasua – polttamalla noin 0,8 asteella.

Vaikka kaiken hiilidioksidin vapauttaminen ilmakehään loppuisi tällä sekunnilla, maapallon keskilämpötila nousisi edelleen kaikkien aiempien päästöjen johdosta vielä 0,8 astetta.

Olemme siis jo hyvin lähellä tuota 2 asteen rajapyykkiä.

Artikkeli referoi faktoja eteenpäin: jos päästömme kasvavat tätä menoa, saavutamme tuon 565 gigatonnin rajapyykin vajaan 15 vuoden sisään. Ja jos sama meno jatkuu, maapallon keskilämpötila etenee kohti kuuden asteen nousua.

Sellaista maailmaa emme ole visioineet ehkä villeimmissäkään sarjoissa ja elokuvissa; sellainen maailma voi olla meille tuntematon ja asuinkelvoton.

Tilanne on kuitenkin se, että tällä hetkellä suurimpien energiajättien ja energiantuottajamaiden todentamat fossiilisten polttoaineiden varannot aiheuttavat käyttöönottonsa myötä noin 2795 gigatonnin hiilidioksidipäästöt. Tuo luku on viisi kertaa suurempi kuin yllämainittu 565 gigatonnin raja, johon meillä olisi ‘varaa’.

Suurin osa tästä todennetusta hiilestä, öljystä ja maakaasusta on edelleen syvällä maaperässä. Mutta taloudellisesti niiden arvo on jo realisoitu; arvo on mitattu energiayhtiöiden osinkoihin, yritykset saavat lainoja niiden avulla, eläkerahamme ovat niissä kiinni, yliopistot ovat sijoittaneet niihin rahojaan, ja valtiot rakentavat budjettejaan niiden varaan. Näiden varantojen arvo on vajaa 30 biljoonaa.

Jotta välttyisimme ilmastokatastrofilta, tulisi noin 80 prosenttia näistä varannoista jättää koskematta, toisin sanoen yritykset, valtiot, yliopistot, eläkerahastot ja muut eivät saisi realisoida näitä varoja.

Vastaan siis kollegalleni:

Niinpä. Olet ihan oikeassa. Ilmakehässä on liikaa hiilidioksidia. Mitä olet siitä mieltä ja mitä meidän tulisi tehdä?

Keskustelu ajautuu nopeasti syyllisiin ja syyttömiin. Toisen kollegani mielestä kehittyvillä mailla ei ole osaa tai arpaa ilmastonmuutokseen, koska heillä ei ole vaihtoehtoja. Jos he haluavat kehittyä, heidän on pakko ostaa autoja ja vaikkapa maatalouteen tarvittavia tuotantopanoksia ulkomailta oman teollisuussektorin puuttumisen vuoksi. Ei ole heidän vikaansa, että maapallo lämpenee.

Toinen kollegani on eri mieltä. Hänen mielestään jako syyttömien ja syyllisten välillä ei ole niin selkeä. Me kaikki lämmitämme ilmastoa, suorasti tai epäsuorasti. Me kehittyvät maat olemme myös osasyyllisiä ilmastonmuutokseen, koska meille kelpaa fossiilisilla polttoaineilla tuotettu tavara. Miksi emme kehitä vaihtoehtoja? On monia halvan ja yksinkertaisen teknologian ratkaisuja, miksi emme kehitä enemmän vihreää energiaa, hän kysyy.

Toinen kollega pudistelee tässä vaiheessa päätään. Ei meillä ole vaihtoehtoja. Ei ole meidän vikaamme. Rikkaiden maiden tulee ottaa tästä sotkusta päävastuu.

Tähän lyhyeen kahvitaukokeskusteluun tiivistyy yksi kansainvälisten ilmastoneuvottelujen solmukohdista. Onko rikkailla mailla moraalista oikeutta sanoa, että kaikkien pitää sitoutua ilmastotavoitteisiin, jos kerta perusolettamus on se, että rikkaat maat ovat ongelman alkupäässä aiheuttaneetkin? (Tosin tällä hetkellä rikkaatkaan maat eivät ole tosissaan sitoutuneet yhtään mihinkään).

Kaikki kolme kollegaa olemme siitä samaa mieltä, että ilmastonmuutos on globaali ongelma, joka ei tunne rajoja. Sen vaikutukset tulevat myös tuntumaan kaikista pahiten siellä, missä köyhimmät ihmiset asuvat, ja alueilla, jotka jo ennestään ovat ruokaturvattomia – vaikka meitä parhaiten herätteleekin ongelman suuruuteen mielikuvat tornadon tai hyökyaallon jälkeisestä Manhattanista.

Ilmastonmuutos on myös – ja ehkä ennen kaikkea – globaalin oikeudenmukaisuuden ja eriarvoisuuden ongelma.

Maatalous kiihdyttää ilmastonmuutosta. Noin kolmannes maailman kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin maataloudesta ja koko ruokajärjestelmästä, jos mukaan lasketaan myös uudeksi viljelymaaksi raivattavat sademetsät. Maatalouteen, erityisesti karjatalouteen, kohdistuu siis suuret kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistarpeet. Toisaalta koko ruokajärjestelmä voi oikeilla siirroilla hillitä ilmastonmuutosta.

Muuttuva ilmasto tulee vaikuttamaan ruuantuotannon edellytyksiin eri puolella maailmaa. Ilmastonmuutos luultavasti muuttaa sademääriä sekä lisää tulvien ja kuivuusjaksojen esiintymistiheyttä ja vakavuutta. Yhdysvalloissa on nyt jo huomattu kuivien vuosien vaikutus maissin satoihin. Suomessa ilmastonmuutos tulee pidentämään kasvukautta, mutta se tuo myös mukanaan uudet taudit ja tuholaiset.

Syyllisyys, syyttömät, oikeudenmukaisuus, siihen keskustelu ilmastonmuutoksesta jää usein junnaamaan, aivan kuten tässä etiopialaisessa pikkukylässä kollegoiden kesken käydyssä keskustelussakin.

Yksittäisen ihmisen näkökulmasta taistelu fossiilisia polttoaineita vastaan on järjettömän vaikeaa, koska olemme kaikki osallisia ilmastonmuutokseen. Minäkin olen syntipukki. Haluan toisinaan lentää toiselle puolelle maailmaa, jotta näkisin perhettäni. Haluamme taulutelevisioita, tabletteja, uusia älypuhelimia, koska ne ovat kivoja. Kampanjointi on vaikeaa, koska käytännössä kampanjoimme myös itseämme vastaan.

Suurin osa suomalaisista kuitenkin kannattaa ilmastolakia. Näen gallupin tuloksen myös niin, että ihmiset ovat valmiita tinkimään elintasostaan, jotta maapallo voidaan säilyttää elinkelpoisena. Ja elintasosta tinkiminen ei muuten automaattisesti tarkoita onnellisuudesta tinkimistä, varsinkaan rikkaissa maissa, jollainen Suomikin on. Elämä on juuri niin onnellista kuin mihin olemme valmiita olemaan tyytyväisiä. Siinä mielessä olen oppinut Etiopiassa paljon; elintaso määrittyy sen mukaan, mihin tottuu. Meidän tapamme Suomessa ovat pienen, rikkaan eliitin tapa elää tässä maailmassa.

Joidenkin mielestä ilmastonmuutos ohjaa meitä uudenlaiseen, parempaan, resurssiviisaaseen järjestelmään. Voimme synnyttää kestävää liiketoimintaa esimerkiksi ruuan, liikenteen ja asumisen ympärille. Nämä kolme osa-aluetta haukkaavat leijonanosan suomalaisen hiilijalanjäljestä.

Poliittisella tasolla – mitä jos energiajätit pakotettaisiin noudattamaan yritysvastuuta? Mitä jos fossiilisille polttoaineille asetettaisiin haittavero? Millaisia vaihtoehtoisia energiantuotantomuotoja meillä on?

Eurovaalit ovat nurkan tukana.  Millaisia ratkaisuja ehdokkaasi edistää?

Tieteellisten faktojen valossa on melko varmaa, että maailma tulee ainakin meidän lastenlastenlapsiemme aikana olemaan melko erilainen paikka. Siksi ajattelen myös niin, että tämä on hyvä aika opetella tulemaan toimeen keskenään, edistämään rauhaa, olemaan kiltti, olemaan kykenevä jakamaan. Eräs yhdysvaltalainen taloustieteen professori sanoi minulle joskus: The most radical thing in this world is to be kind. Yet we tend to forget that.

Ehkä voisimme ryhtyä myös siinä mielessä vähän radikaalimmiksi.

Matkalla kotiin kollegoiden kanssa puhumme vielä pian alkavasta sadekaudesta. Se alkaa Etiopiassa perinteisesti kesäkuun alussa. Viime vuosina sadekausi on aikaistunut tai myöhästynyt kuukaudella. Yksittäisiin ilmiöihin ei tulisi perustaa yleisiä väittämiä, mutta hymähdän tällä kertaa hyväksymisen merkiksi, kun kollegani toteaa eukalyptusmaiseman vilahtaessa ohi: the climate is changing.

p.s . Tiedonjanoisille: Nälkä ja yltäkylläisyys-kirjassamme kerromme tarkemmin ilmastonmuutoksen vaikutuksesta ruuantuotantoon ja maatalouden roolista ilmastonmuutoksen kiihdyttäjänä.

 p.p.s. Tuo alun kuva ei ole maailmanloppukuva, vaan kuva tilanteesta, jossa ihana sade on juuri alkamassa kuivan päivän jälkeen Fogerassa, Etiopiassa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s