Mulla on ihan saakelin tylsää

Tiedätte mistä puhun.

Olo on levoton ja ärtynyt. Tekee mieli mussuttaa kaikkea hyvää, koska ei keksi muutakaan. Facebookissa ei ole mitään uusia jänniä päivityksiä. Tuntuu siltä, että koko internet on jo koluttu läpi. Tekee mieli mennä lattialle itkemään ja huutamaan: MULLA ON TYLSÄÄ!

Tai ehkä te ette tiedäkään mistä puhun, vaan tuo äskeinen tilanne on tapahtunut teille viime kerran lapsuudessanne.

Nykyisessä elämäntilanteessani löydän itseni aika usein näistä saakelin tylsistä hetkistä.

Jos lääkäri tekisi tilanteestani diagnoosin, hän huomaisi heti, mistä tämä akuutti ja ahdistava ongelma johtuu. Elämästäni puuttuu Etiopiaan muuttamisen myötä seuraavat asiat:

  • Älypuhelin. Tai siis on se edelleen olemassa, mutta minulla ei ole rajoittamatonta pääsyä nettiin. Älypuhelimesta tulee silloin hyödytön kapistus.
  • Ostosmahdollisuudet. Palkkapäivä. Minne mennään shoppailemaan? Ei minnekään, koska ei voi, ostoskeskuksia ei ole.
  • Ilta-aktiviteetit. Ei niitä juurikaan ole. Eli kalenteri on lähes aina työpäivän jälkeen tyhjä. Varsinkin sadekautena.
  • TV. Ei ole telkkaria. Putous-sketsihahmot opettelen muiden Facebook-hehkutuksista.
  • Juhlapyhät tai oikeastaan niihin liittyvä markkinointikoneisto. Ei joulustressiä, ei pääsiäisstressiä, ei juhannusstressiä, koska postiluukusta ei tipahda mainosta tarjouskinkusta tai uusista joululahjavinkeistä, eikä katukuvassa myöskään komeile tällaisia mainoksia.
  • Kaupat, joiden hyllyt notkuvat 24 tuntia vuorokaudessa herkkuja kaikkialta maailmasta ja herättävät jatkuvasti himoja.
  • Näiden yllämainittujen aktiviteettien/virikkeiden puuttuessa elämästäni puuttuvat ”pitää tehdä” ja ”on mentävä sinne”-tyyliset lausahdukset, joiden seurauksena elämästäni puuttuu niin tuttu ja sielua nakertava syyllisyys johtuen siitä, että hitto kun en tehnytkään, ja hitto kun en mennyt sinne.

Niinpä, kun tuota listaa katsoo, voikin mieleen juolahtaa, että miten ihmeessä saan aikani kulumaan täällä.

En aina saakaan! Tylsiä hetkiä on paljon. Mutta niissä piilee viisaus.

Tylsät hetket ovat olleet hyviä herättelijöitä minulle siitä, miten täydellisen  tottuneesti olen ottanut tavaksi hankkia virikkeitä ympärilleni.

Ja siitä, miten usein virikkeettömässä hetkessä minulle tulee kolkon ankea olo.

Ja koska länsimaalainen ihminen, jollainen minäkin olen, huomaa tuon onton ankeuden yhdessä virikkeettömässä hetkessä aika nopeasti itsessään, sen hän myös haluaa tukahduttaa mahdollisimman nopeasti (ei kenestäkään ole kiva huomata olevansa ankea ja ontto, länsimaisen ihmisen ahdistus on rasittava tauti).

Mitä nopeammin tuon oivalluksen omasta ankeudesta saa tukahdutettua jollakin a) päihteellä b) ostoksella c) älypuhelimella d) karkilla tai sipsillä e) muulla virikkeellä, sitä parempi.

Ettei tartte hajoilla.

Länsimaiden invaasio Etiopiaan. Tämä on kahvilan ilmoitustaululta Addis Abebassa.
Länsimaiden invaasio Etiopiaan. Tämä on kahvilan ilmoitustaululta Addis Abebassa.

Täällä en ole päässyt pakenemaan omaa ankeuttani suurimpaan osaan noista hyväksi todetuista pakoreiteistä.

Siinä on potentiaaliset katastrofin ainekset, mutta siinä on myös mahdollisuus muutokseen.

Koska yleensä, kun tylsyyttä ja virikkeettömyyttä sietää jonkin aikaa – ahdistukseni kestää yleensä noin 37,25 minuuttia, mikä tietenkin on ikuisuus hektisessä maailmassa – syntyy yleensä joku idea siitä mitä voisi tehdä.

Voisin leipoa, lähteä lenkille, lähteä metsään, kirjoittaa, lukea, käydä katsomassa kasvaako puutarhassa jotakin. Trust me, idea syntyy aina.

Loistoidea voi olla myös tekemättä mitään. Ja sitä olen tehnyt täällä enemmän kuin ehkä koskaan elämässäni.

Yleensä se virikkeettömien hetkien kuka minä olen – äh mulla on tylsää – ei ole mitään tekemistä – toteutanko itseäni – olenko hyvä ihminen – mitä tapahtuu?!-ahdistus myös häviää kuin itsestään.

Kun ideat syntyvät aidosti tylsistä, virikkeettömistä hetkistä, ja jos hetkiä ei heti dumppaa täyteen jollakin pikafiksillä, ideat myös syntyvät suuremmalla todennäköisyydellä oikeista tarpeista ja haluista, eikä niin, että juoksemme kuin vinttikoira sähköjäniksen perässä virikkeiden johdatellessa meitä.

Ja mikä on ollut mahtava huomata: kun elämääni on tullut lisää tylsyyttä, hetkiä, jolloin EI OLE OLLUT MITÄÄN TEKEMISTÄ, siihen on tullut myös enemmän luovuutta. Esimerkiksi tämä blogi on ollut sellainen luovuuden kohde, ja olen niin iloinen, että kirjoittamisesta on tullut harrastus.

Siihen on tullut enemmän uuden tiedon omaksumista, koska ehdin lukea; siihen on tullut enemmän uteliaisuutta ja halua ymmärtää muita, myös niitä – tai ehkä erityisesti niitä – jotka eivät ole kanssani samaa mieltä. Tuohon viimeiseen pointtiin Etiopia on ollut minulle hyvä harjoitusalusta.

Itse asiassa tiedekin tuntuu puoltavan tylsyyden hyödyllisyyttä. Eräiden tutkijoiden mukaan tylsyys lisää altruismia ja kykyämme tehdä tekoja, jotka eivät välttämättä tuo pikanautintoja meille itsellemme, mutta auttavat muita.

Filosofi Soren Kierkegaardin mukaan ihmisen tarve täyttää tyhjät hetket kiireisillä virikkeillä läsnäolemisen sijaan on suurin syy onnettomuuteemme.

Adam Phillips kirjoittaa siitä, miten aikuiset opettavat käytöksellään lapset karsastamaan tylsyyttä. Kohtaamalla lapsen tylsyys niin, että se yritetään mahdollisimman nopeasti täyttää jollakin aktiviteetilla, aikuinen Phillipsin mukaan opettaa lapselle, että elämän ja jokaisen hetken täytyy olla loputtoman mielenkiintoinen – sen sijaan, että lapsi itse, oman aikansa ottaen, opettelisi, mikä häntä elämässä kiinnostaa.

Ja ei, tämä ei ole kirjoitus sen puolesta, että hei jengi, menkää riippumattoihin ja irrottautukaa systeemistä, kaikki duuni on perseestä, just shit on everything! (Niin kuin yksi tylsyyden ja luovuuden liian syviin vesiin sukeltanut dude sanoi mulle täällä jossakin päihdepäissään – en edes tiedä mitä shit on everything tarkoittaa, mutta tiedän, että taustalla soi Bob Marley. Bob on kingi, mutta tässä tapauksessa klisee).

Eikä tämä ole sellainen kirjoitus, että teknologia ja älypuhelimet ja kaupat ja harrastukset ovat pahasta (ja vähän ärsyttää, että joudun kirjoittamaan tuon lauseen, koska kirjoitin sen siitä syystä, että minuun sisäänrakennettu syyllisyys-komponentti vaati sitä siihen).

Tämä ei ole sellainen kirjoitus. Puhun muista seikoista.

Tylsyys ja sen mahdollistama luova ja rento elämä, jossa ihminen muistaa tiskata, kantaa vastuuta ja huolehtia muistakin kuin itsestään, on äärimmäisen tyydyttävä elämä.

Moni lukija siellä on saattanut oivaltaa nämä asiat jo ajat sitten. Mutta minulle tämä on uutta.

Metaforana tämän voisi kuvailla niin, että hyppäsin kuusikaistaiselta ruuhkaiselta moottoritieltä hiljaisen metsän keskelle. Todellisuudessa Etiopia ei muistuta lainkaan hiljaista metsää, mutta virikkeiden ja oman mieleni suhteen kyllä.

Toivon, että joskus Suomeen palatessani osaan soveltaa täällä itsestä oppimaani käytäntöön ympäristössä, jossa kaikki nuo alussa mainitsemani virikkeet ovat taas  saatavilla. Koska vain silloin olen ehkä vähän viisastunut. Täältä mangopuiden ja lempeän tuulenvireen arjesta on helppo huudella auringonlaskukuva-aforismeja.

Joten kiitos Afrikka, kun olet tähän mennessä opettanut minulle tylsyydestä. Olen sen ansiosta vähemmän hajoileva ihminen.

Ja Kiitos Atte, kun annat mun olla juuri niin tylsä kuin haluan olla.

Life is what happens to you while you’re busy making other plans.

4 thoughts on “Mulla on ihan saakelin tylsää

  1. Moikka!

    Törmäsin blogiisi ystävän vinkkaamana, mahtia :–)

    Mulla on suuri samaistuminen suhun, koska olen asunut ulkomailla kohta 3 vuotta ja sitä ennen vietin 9 kk hyvin samanlaista elämää toisaalla, poissa Suomesta.

    Oon kasvanut näinä ‘tylsinä’ aikoina enemmän kun koskaan – siis aivan helvetisti. Todellakin kaatuilee seinät välillä päälle, mutta kokonaisuudessaan nautin tästä. Mulla on tosi pienet sosiaalisetympyrät täällä ja ainoana sellaisena toimii poikaystävä, joka käy töissä. Itse vietän nyt lomaa neljättä kuukautta, koska kurssit on suoritettu ja lopputyö siirtyi ensi vuodelle..

    Joka tapauksessa, olen näiden tylsien hetkien ansiosta saanut aikaa tuktia sellaisia aiheita, joita en muuten olisi tutkinut. Suurin syy siihen, että normaalisti ihmiset eivät pysähdy ja kyseenalaista on nimenomaan se, että on liikaa tekemistä. Liian kiire, liikaa töitä ja sen jälkeen liian väsy kuormittaakseen aivoja uuden tiedon etsimisellä. 🙂

    Oon oppinut nauttimaan hirveästi tästä elämästä ja kohta häämöttävä Suomeen muutto pelottaakin. Työelämä kutsuu, eikä tälläinen rannalla jatkuva makoilu ja kirjojen lukeminen ole enää arkea vaan pelkkä kaunis muisto!

    Tunnen usein myös syyllisyyttä tilanteestani, koska suurinosa läheisistäni elävät täyttä 9-17 elämää. En haluaisi palata siihen välttämättä enää koskaan.

    Nojoo tulipa nyt pitkä viesti, mutta oli hauskaa lukea juttua tästä aiheesta ja samaistua :–) Kiitos!

    1. Mahtava kuulla, Taru, että tästä kirjoituksesta löytyi samaistumisen kohteita! 🙂

      Tää on mulle ihan uutta, että kalenteri ei oo ihan täynnä, ja koko ajan ei oo sellainen olo, että menee vaan paikasta toiseen aivot ylikuormittuneena. Ennen tänne tuloa en oikein malttanut edes katsoa leffaa alusta loppuun katsomatta tasaisin väliajoin kännykkää.

      Mä uskon, että on mahdollista löytää tasapaino asioiden välille. Että ei työelämä sulje pois sitä, että on aikaa muullekin elämässä. Ja työelämäkin muuttuu, etätyöpäivät hyvä esimerkki siitä että perinteinen 9-17 ei sovi kaikille. Ja onhan mullakin täällä kasista viiteen työ, mutta silti jää aikaa muullekin.

      Onkohan mielenrauhan edellytys se, että on mahdollisimman kaukana jostakin fyysisestä paikasta, kuten kiireisestä Helsingistä? Se jää nähtäväksi.

  2. Miten siellä paikalliset ihmiset viettävät vapaa-aikaansa?
    Varmaan osaat nauttia pian alkavasta lomastanne Suomessa. Ainakin kuulin Tuulalta, että olet jo tilaillut liput ainakin oopperajuhlille, ja pitäähän kaikki sukulaiset käydä laskemassa.

    1. Paikalliset näkevät ystäviä, perhettä, käyvät kahviloissa, torilla, kirkossa. Hyvin sosiaalista.

      Todellakin odotan jo Suomen lomaa, ihanaa!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s